s. 2.9.1807 Pietarsaaressa k. 27.5.1879 Helsingissä Fredrika Runeberg on ensimmäinen suomalainen naiskirjailija, jonka teokset käsittelevät kriittisellä tavalla naisrooleihin liittyviä rajoituksia sekä naisen heikkoa asemaa yhteiskunnassa ja avioliitossa. Kirjailijan ura kehittyi 1800-luvun puolivälissä kansallisrunoilijan J.L. Runebergin varjossa, sillä Fredrika Runeberg oli pitkään tunnettu ensisijaisesti velvollisuudentuntoisena vaimona. Fredrika Runeberg kirjoitti ruotsiksi romaaneja sekä proosatekstejä, joista voidaan mainita Teckningar och drömmar (1861, su. Piirroksia ja unelmia). Lisäksi hän oli edelläkävijä historiallisten romaanien kirjoittajana Suomessa. Hänen tunnetuimpia romaanejaan on Fru Catharina Boije och hennes döttrar (1858, su. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä). Luonteenomaista kirjailijan tuotannolle on vaatimattomuus, joka voidaan tulkita sopeutumisena oman aikansa naisille kohdistuviin odotuksiin. Fredrika Runebergin naisihannetta on kuvailtu ”vapaaehtoisesti nöyräksi naiseksi” (”den frivilligt ödmjuka kvinnan” kuten asia ilmaistaan Åsa Stenvallin 1979 ilmestyneen, kirjailijaa käsittelevän kirjan nimessä). Myöhempien sukupolvien naistietoiset kirjallisuudentutkijat ja lukijat, esimerkiksi 1970-luvun naisliikkeen edustajat, ovat nostaneet esiin Fredrika Runebergin tuotannon ja elämän, ja mielikuva kirjailijan suhteesta naisasiaan on kehittynyt monimuotoisempaan suuntaan. Hänen teoksiaan on esimerkiksi luettu vaimennetun raivon ilmauksena. Samanaikaisesti Fredrika Runebergin ruoanvalmistusohjeet, emännän taidot ja puutarhan hoito herättävät kiinnostusta vielä tänäkin päivänä.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2845/ http://www.blf.fi/artikel.php?id=2845