Juhani Siljo (1888-1918) tunnetaan nuoren ihmisen elämänhalua ja elämänpelkoa, minuuden ja oman tien etsimistä kuvaavana runoilijana. Hänen johtavana aatteenaan on tinkimätön eettisyys ja hänen ilmaisunsa ihanteena on koruton niukkasanaisuus. Siljo kuoli varhain haavoituttuaan kansalaissodassa, mutta hän vaikutti silti voimakkaasti aikalaisten ja myöhempienkin lyyrikoiden käsitykseen runoudesta.