Meriläinen, Heikki s. 21.12.1847 Sotkamossa k. 12.2.1939 Paltamossa

Heikki Meriläinen tuli vaatimattomista oloista ja oli yksi 1800-luvun jälkipuolen itseoppineista kansankirjailijoista Suomessa. Hän elätti itsensä monenlaisilla töillä ja toimi muun muassa seppänä ja maanmittarina. Hän teki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimeksiannosta myös matkoja, joilla hän keräsi kansanperinneaineistoa, kuten taikoja ja loitsuja. Meriläisen kirjailijanura alkoi 1880-luvulla ja jatkui pitkälle 1900-luvulle muiden töiden ohessa. Hän kirjoitti kertomuksia, novelleja ja romaaneja. Hänen teoksistaan voidaan mainita romaani Pietolan tytöt (1892). Romaanin esikuvana on selvästi Aleksis Kiven klassikko Seitsemän veljestä, mutta keskiössä onkin yhdeksän siskosta. Myöhempään tuotantoon kuuluu omaelämäkerrallinen romaani Heikki Meriläisen elämä (1927). Monien tuohon aikaan kansan riveistä nousseiden kirjailijoiden tapaan Meriläinen ammensi kertomuksiinsa aineistoa lähiympäristöstään. Hän kirjoitti omista kokemuksistaan ja maaseudun köyhistä asukkaista suoraan ja realistisesti, mielellään paikallisella murteella maustettuna. Ankaran uskonnollisen kasvatuksen saanut Meriläinen ilmensi teoksissaan kriittistä asennetta ahdasmielistä uskonnollisuutta kohtaan.

----