Haku

Armas Emanuel Launis oli suomalainen oopperasäveltäjä, kansanmusiikin tutkija, tutkimusmatkailija, musiikin opettaja, kirjailija ja toimittaja.

Hän syntyi Hämeenlinnassa 22. huhtikuuta vuonna 1884, asui Leppävaarassa.

Launis opiskeli Helsingissä sävellystä Jean Sibeliuksen sekä sellonsoittoa Ossian Fohströmin johdolla vuosina 1901-1907 ja sen jälkeen jatkoi sävellysopintojaan Saksassa. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1906 ja tohtoriksi 1911.

Launis teki 1900-luvun alussa tutkimusmatkoja Lappiin, Kainuuseen, Inkeriin ja Viroon. Hän tallensi runonlaulua, itkua ja kanteleensoittoa sekä joikuja, joilla on merkittävä asema suomalaisessa kulttuuriperinnössä.

Launis toimi Helsingin yliopistossa musiikkianalyysin ja kansanmusiikin tutkimuksen dosenttina vuosina 1918-1922.

Launiksen musiikillinen ja kirjallinen lahjakkuus yhdistyivät oopperassa. Hän sävelsi kymmenen oopperaa, joista tunnetuimmat ovat Seitsemän veljestä (1913), Kullervo (1917) ja Aslak Hetta (1922).

Oopperoiden lisäksi Launis sävelsi myös orkesteriteoksia, kamarimusiikkia, pianokappaleita ja vokaaliteoksia. Hän teki myös elokuvamusiikin etnograafiseen filmiin ”Häiden vietto Karjalan runomailla” (1921).

Vaikka Launis piti itseään ennen kaikkea oopperasäveltäjänä, hänen työnsä ei saanut vastakaikua Suomessa ja täällä hänen musiikkinsa on painunut suurelta osin unohduksiin.

Armas Launis sai valtion sävellyspalkinnon kaksi kertaa ja Suomen valtion säveltäjäeläke hänelle myönnettiin vuonna 1920.

Tutkimusmatkoja Launis teki matkustellen eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa. Launiksen kirjallisesta tuotannosta mainittakoon matkakirja ”Murjaanien maassa” (1927).

Launis toimi aktiivisesti Suomessa vuoteen 1930, jolloin hän muutti perheensä kanssa pysyvästi Ranskaan. Kuolemaansa saakka Launis osallistui aktiivisesti paikalliseen musiikkielämään, edisti Suomen ja Ranskan välistä musiikkivaihtoa ja kirjoitti ranskalaisesta kulttuurista suomalaisiin lehtiin.

Armas Launis kuoli Nizzassa Ranskassa 7. elokuuta vuonna 1959.