Meriläinen, Heikki s. 21.12.1847 Sotkamossa k. 12.2.1939 Paltamossa

Heikki Meriläinen tuli vaatimattomista oloista ja oli yksi 1800-luvun jälkipuolen itseoppineista kansankirjailijoista Suomessa. Hän elätti itsensä monenlaisilla töillä ja toimi muun muassa seppänä ja maanmittarina. Hän teki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimeksiannosta myös matkoja, joilla hän keräsi kansanperinneaineistoa, kuten taikoja ja loitsuja. Meriläisen kirjailijanura alkoi 1880-luvulla ja jatkui pitkälle 1900-luvulle muiden töiden ohessa. Hän kirjoitti kertomuksia, novelleja ja romaaneja. Hänen teoksistaan voidaan mainita romaani Pietolan tytöt (1892). Romaanin esikuvana on selvästi Aleksis Kiven klassikko Seitsemän veljestä, mutta keskiössä onkin yhdeksän siskosta. Myöhempään tuotantoon kuuluu omaelämäkerrallinen romaani Heikki Meriläisen elämä (1927). Monien tuohon aikaan kansan riveistä nousseiden kirjailijoiden tapaan Meriläinen ammensi kertomuksiinsa aineistoa lähiympäristöstään. Hän kirjoitti omista kokemuksistaan ja maaseudun köyhistä asukkaista suoraan ja realistisesti, mielellään paikallisella murteella maustettuna. Ankaran uskonnollisen kasvatuksen saanut Meriläinen ilmensi teoksissaan kriittistä asennetta ahdasmielistä uskonnollisuutta kohtaan.

----

Meriläinen, Heikki f. 21.12.1847 i Sotkamo d. 12.2.1939 i Paltamo

Heikki Meriläinen var av enkelt ursprung och en av de självlärda folkliga finska författarna under det sena 1800-talet. Han försörjde sig på varierande arbeten, bland annat som smed och lantmätare. Han gjorde även resor på uppdrag av Finska litteratursällskapet där han samlade in folkminnesmaterial, bland annat trolldomar och besvärjelser. Meriläinens författarskap fick sin början på 1880-talet och fortsatte långt in på 1900-talet vid sidan om andra arbeten. Det resulterade i berättelser, noveller och romaner. Bland hans verk kan nämnas romanen Pietolan tytöt (1892), en berättelse som tydligt har Aleksis Kivis klassiska Seitsemän veljestä (sv. Sju bröder) som förebild men placerar nio systrar i centrum. Till den sena produktionen hör den självbiografiska romanen Heikki Meriläisen elämä (1927). I likhet med andra författare som steg upp ur folkets led under hans tid, öste Meriläinen stoff till berättelserna ur sin närmaste miljö. Han skrev om egna erfarenheter och den fattiga landsbygdsbefolkningen i en rak och realistisk stil, gärna med inslag av lokal dialekt. Meriläinen, som hade en sträng religiös uppväxt bakom sig, gav i sina verk också uttryck för en kritisk syn på trångsynt religiositet.

----