Arkkitehdin koulutuksen saanut Piranesi kyllästyi aikansa arkkitehtuuriin ja paneutui Rooman antiikin raunioiden kuvaamiseen. Hän tarkkaili ja tulkitsi ympäröivän maailman ristiriitaisuuksia rekonstruoiden osittain poleemissävyisesti antiikin rakennuksia ja raunioita. Piranesi liitti barokkiteatterin näyttämö- ja lavastesuunnitelmien ideat Rooman topografiseen kuvaukseen. Kuvissaan Piranesi käytti valtavaa, yli-inhimillistä mittakaavaa, perspektiivi rakentui diagonaaliakselin varaan, tilaa hän muotoili taitavalla valon käytöllä. 1740-luvulla tehdyt Carceri-sarjan etsaukset rakentuvat barokkinäyttämön lavastesuunnitelmien pohjalle, monumentaalisia tilasarjoja jäsentävät erilaiset antiikin muistumat. Vedosten synkkä pinnan käsittely taas korosti tilaan liittyvää pelon sekaista tunnelmaa.